Kissan madotus

Kissan madotus

 

Suomalaisilla kissoilla tavallisimmat matotartunnat ovat suolinkainen ja kissanheisimato. Matkustavilla lemmikeillä voidaan tavata harvinaisiakin sisäloisia matkakohteesta riippuen. Pelkkää valmisruokaa syövillä sisäkissoilla sisäloiset ovat hyvin harvinaisia.  Matoja kissalla
 

Suolinkainen

 

Kissan suolinkainen (Toxocara cati) on 3-12 senttimetriä pitkä, vaalea ja nuolimainen sukkulamato. Aikuinen suolinkainen elää lemmikin ohutsuolessa ja munii suoleen. Munat päätyvät ulosteen mukana ympäristöön, jossa ne voivat säilyä tartuntakykyisinä parikin vuotta.

 

Aikuinen lemmikki saa suolinkaistartunnan tavallisesti syötyään suolinkaisen munan tai väli-isäntänä toimivan hiiren tai linnun. Aikuisilla kissoilla osa toukista vaeltaa muualle elimistöön ja koteloituu lepovaiheeseen. Tiineyden aikana ne aktivoituvat uudelleen. Tällöin kissanpennut saavat suolinkaistartunnan emoltaan maidon välityksellä. Pennuilla toukat vaeltavat suoleen, jossa kehittyy aikuisia suolinkaisia. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen. Pienet lapset voivat saada oireita syötyään suuren määrään suolinkaisten munia.

 

Täyskasvuisella kissalla suolinkaistartunta on usein oireeton, mutta voi aiheuttaa oksentelua. Pentukissoilla suolinkaistartunnan oireita ovat mm. kasvun hidastuminen, vatsavaivat, vatsan pömpötys, karvan kiillottomuus ja yleiskunnon heikkeneminen. Myös yskää ja sierainvuotoa voi esiintyä. Voimakas tartunta voi olla pennulle hengenvaarallinen.

 

Heisimadot

 

Kissanheisimatoja (Taenia taeniaformis) on tavallisesti vain jyrsijöitä pyydystävillä kissoilla. Heisimato ei tartu suoraan kissasta toiseen vaan vaatii väli-isännäksi jyrsijän. Yleensä heisimatotartunta on oireeton. Oireina voi esiintyä lievää ripulia, madosta irronneita jaokkeita eläimen peräpäässä tai ulosteessa, painon laskua ja yleiskunnon heikkenemistä. Heisimadon jaokkeet muistuttavat riisinjyviä ja sisältävät madonmunia.

Raakaa järvikalaa syövillä kissoilla todetaan toisinaan leveää heisimatoa eli lapamatoa (Diphyllobothrium latum). Lapamato voi olla useita metrejä pitkä ja se koostuu 1 - 1,5 senttimetriä pitkistä jaokkeista. Jaokkeen keskiosassa on tummempi kohouma, jossa ovat madon munat. Munat päätyvät ulosteiden mukana vesistöön, jossa ne päätyvät ennen pitkää kalojen suuhun. Kissa voi saada tartunnan syödessään raakaa kalaa. Tartunnan voi estää kuumentamalla kalan ja perkeet yli 56°C lämpötilaan tai pakastamalla ne alle -10°C.

Tuontikoirilla ja -kissoilla on todettu myös koiranheisimatoa (Dipylidium caninum).  Se vaatii lisääntyäkseen väli-isäntänä koirankirppuja, joita ei juuri ole Suomessa. Heisimatoihin kuuluvaa myyräekinokokkia (Echinococcus multilocularis) on toinen ulkomailla esiintyvä heisimato. Maahantuotava kissa tulee lääkitä sitä vastaan.

 

Hakamato

 

Kissojen hakamadotartunnat (Ancylostoma tubaeforme) ovat harvinaisia. Tartunnan saaneet ovat yleensä lähes täysin luonnossa eläviä, jotka ovat saaneet tartunnan maasta tai syömästään väli-isännästä. Hakamadot voivat tunkeutua eri puolille kissan elimistöä ja aiheutta etenkin pennuille anemiaa ja yleiskunnon laskua.


Madotus

Kissanpennun madotus

 

Ulkoilevalle kissalle säännöllisesti annettavan matolääkkeen tulisi tehota suolinkaisiin ja kissanheisimatoon, koska ne ovat yleisimmät kissan sisäloiset. Tällaisia valmisteita ovat mm. Axilur (fenbendatsoli), Drontal (pyranteeliembonaatti, pratsikvanteli), Flubenol (flubendatsoli) ja Droncit (pratsikvanteli). Ulkokissat madotetaan 4 - 6 kertaa vuodessa, lääkevalmistetta välillä vaihdellen.

 

Sisäkissalle riittää valmiste, joka tehoaa suolinkaisiin: Mirrix (pyranteeliembonaatti). Sisäkissat suositellaan madotettaviksi 1-2 kertaa vuodessa.

 

Naaraille annetaan matolääkitys ennen astutusta. Madotus uusitaan 2-3 viikkoa ennen ja jälkeen synnytyksen estämään suolinkaistartuntaa pentuihin. Matolääkkeen tulee tehota suolinkaisiin ja niiden vaeltaviin toukkiin. Tällainen on mm. Flubenol (flubendatsoli).  Suolinkaisten siirtymistä emosta pentuihin voidaan estää myös antamalla emolle Axiluria (fenbendatsoli) joka päivä 40. tiineyspäivästa alkaen. Nämä valmisteet ovat turvallisia käyttää tiineyden ja imetyksen aikana.

 

Kissanpentujen säännöllinen madottaminen erittäin tärkeää, sillä tartunta heikentää pennun vastustukykyä ja voi aiheuttaa monia vakavia oireita. Pennut madotetaan noin 3, 6 ja 9 viikon ikäisinä ja jatkossa 2-3 kuukauden välein. Puolen vuoden iästä eteenpäin pennut voi madottaa aikuisille kissoille tarkoitetun aikataulun mukaisesti.

 

Rokotusta varten kissa on hyvä madottaa kaksi viikkoa ennen toimenpidettä. Tällä varmistetaan kissan madollisimman hyvä vastustuskyky rokotuksen aikaan.

 

 

Minkä matolääkkeen valitsen?

 

Sisäkissalle suolinkaisiin

  • Axilur tabletit tai rakeet, annetaan kolmena perättäisen päivänä
  • Mirrix oraalipasta, kerta-annos
  • Drontal tabletit, kerta-annos
  • Flubenol oraalipasta, annetaan kolmena perättäisenä päivänä

(Jos sisäkissasi saa saaliikseen myyriä tai hiiriä, katso ulkokissan ohjeet.)

 

Ulkokissalle suolinkaisiin ja kapeaan heisimatoon

  • Axilur tabletit tai rakeet kolmena perättäisenä päivänä
  • Droncit tabletit, kerta-annos 1 tabletti / 10 kg
  • Drontal tabletit, kerta-annos
  • Flubenol oraalipasta kolmena perättäisenä päivänä

 

Kissa syö raakaa järvikalaa

  • edellisen lisäksi matolääke lapamatoon
    •   Droncit tabletit, kerta-annos 8 tablettia / 10 kg

 

Tiineelle tai imettävälle kissalle

  • Axilur tabletit tai rakeet, annetaan kolmena perättäisenä päivänä
  • Flubenol oraalipasta, annetaan kolmena perättäisenä päivänä

 

Matkustava- tai tuontikissa

  • Matolääke hakamatoihin ja ekinokokkiin sekä suolinkaisiin ja kapeaan heisimatoon

 

Farmaseutti, eläintenhoitaja Vilma Jylkkä

Jämsän apteekki