Mauno -kissa

Mauno Mallikkaan elämää

Mä oon  neljävuotias maatiskissa Mauno. Oon jos iso poika ja tosi viisas. Mulla on aina kiire siskoni Millin ja koirakaverieni kanssa. Asun maalla ja mulla on tärkeä tehtävä pitää hiiret pois palvelijan kasvimailta ja niiden surisevien otusten luota, joita hieman jännitän, mutten aina malta olla kokeilematta pistävätkö ne.
Siskoa ne pistvät kun olimme pieniä ja sisko oli kipeänä monta päivää. Palvelija hoiti siskoa jollain pahan hajuisella aineella. Tulihan tuo tutuksi itellekin, kun kiusasin siskoa ja sain palkkioksi siitä pitkän haavan viiksien väliin. Palvelija yrittää mulle kyllä tolkuttaa ettei siskoa saa kiusata, mutta se vaan on niin kivaa puuhaa hyökätä siskon kimppuu pihalla.  Täytyyhän sitä harjotella jos vaikka naapurin Arvo tulee meijän reviirille.

Palvelija väittää aina minä poika se en jaksa itteeni pestä kun aina on punkkeja kiinni kaulassa ja siskolla ei muka oo koskaan- en ymmärrä mistä muka johtuu. No nyt se taas yhtenä päivänä sano että taas täällä on punkki. Nyhti karvojakin mukana kun jonku vehkeen kanssa siinä kaulalla heilu. Sitten tultiin jonkun haisevan aineen kanssa ja sitä laitto niskaan, ei kuulemma nyt punkit taas tartu. Sehän nähhään meen pitkin heinnikkoja ja oikeen etin niitä pieniä hämyheikkejä.

Kerran ku mun kaveri Nemo-koira sano, et sen korva on kipee, käveli sillei kummasti toinen korva maata päin. Palvelija otti Nemon ja sano että puhistetaan ne korvat ja katsotaan helpottaako vaiva vai lähetäänkö Martta eläilääkäriä katsomaan- se on muuten tosi mukava. No mää olin sitten päällysmiehenä kattomassa ku korvaan laitettiin jotain ainetta, hierottiin ja ravistettiin ja vielä toisenkin kerran. Hyvin totteli Nemo ja korva tuli puhtaaks eikä lääkäriä tarvittu sillä kertaa. Aina mää haistan jos koirat on olleet Martalla hoijossa. Ite oon vaan käynyt rokotuksilla ja Martta aina kehuu kiltiksi. Tota korvahommaa en kyllä haluais kokeilla, mut mun antennit on kyllä kunnossa pysynyt. Joskus kuumalla  ja kylmällä ne on kuulemma ihan punaset, mutta se kuulemma johtuu jostain verenkierrosta- en ymmärrä.

Toinen koirakaveri Hilla on jo vanha ja se vähän pelkää kovia ääniä. Palvelija sanoo  että määkin voisin kokeilla samaa ainetta ku Hilla rauhoittamaan mua autossa. Mää vaan tykkään laulaa autossa.  Siellä on ihan kivaa  ja mää oon mestari mekaanikko, mut jos se lähteekin liikkeelle niin voi hitsi ihan pakko laulaa. Mahakin menee ihan sekasin kun jännittää. Sisko on ihan ihmeelinen sanoo että ikkunasta on kiva kattoa et tuu sääkin, mut en oo vielä uskaltanu meen mieluiten kopan perille. Ei me usein olla autossa, mutta Martalle on pakko matkustaa siinä kauhujen kammiossa.

Kyllä nyt on ollu kiva kesä. Kauheesti hommia ulkona ja kivan lämmintä. Palvelija valittaa että turkki on ihan kamalan näköinen ja karvaa lähtee. Mitä sitten en mää jaksa sitä pestä, mieluummin kierittelen hiekassa ja heinikossa aurinkoa ottamassa. Välillä meen palvelijan kanssa saunaan kun sillä on aina mulle varattuna herkkuja, makkaraa en kuulemma saa syödä- mikähän siinäkin on syynä. Tykkääks kukaan muu saunoa?  Muullon ku kesällä on tyhmää kun aina on märkää ja jotain valkosta kylmääkin on pitkän aikaa maassa sillon mää kyllä makaan mieluiten pankolla lämpimässä hoitakoon siskolikka hommat ulkona. Palvelija uhkas laittaa mut jollekin kuurille että talveksi turkki kasvaisi kunnolla- ei sillä että mua palelis talvellakkaan ja eihän se miehekkäälle kollille sovikaan hienostella, uskottaavuushan siinä kärsii. Katotaas nyt syönkö mä niitä pöperöitä millä uhkaillaan. (Palvelijan huomautus: tuskin ongelmaa- ahne katti)

Tiijättekö, sillo ku me muutettiin palvelijan luokse täällä oli jo yks kissa. Ninni oli jo vanha ja sen niveliäkin tais kolottaa kylmällä ilmalla. Palvelija  anto sille jotain herkkuja, mitä  mulle ei annettu. Yritin kyllä varastaa välillä, mutta Ninni sano että pysy kauempana. Oltiin me kavereita, mut Ninni vaati kunnioitusta vanhempaa kissaneitiä kohtaan. Sisko onkin sitte ihan eri juttu ja Ninnikin muutti jo paremmille metsästysmaille.
Kerran mulla meni silmään roska, kai se oli joku heinänsiemen. Piti kulkee toine silmä kiinni ku silmää hankas niin. Palvelija otti ja laitto jotain kylmää ainetta silmään, sitte silmä rupes  vuotaan. Ei en mää itkenny, mutta se roska tais lähtee kyllä pois. Sen jälkeen ei oo enää sellasta sattunnu.
Joku nyt varmaan sanoo että kissan pitäis olla sisällä, mutta musta ei oo siihen ja mulla on tärkee työ. Oon aina varovainen, paitsi sikon kanssa. Vieraille en uskalla näyttäytyä varsinkaan ulkona, enkä oo seurallinen sisälläkään. Palvelija kyllä tahtois sylikissan, mutta hoitakoot sisko homman.

 

Mauno_kissa